Ja niin tulimme ratsastaen loppu muassamme, tulimme kera Tuskan, N?l?n, kera Kuoleman.
Ja ylle maan piirtyiv?t kylmyys, valottomuus ja haihtuva el?m?.
Teid?n aikanne on ohi.
Meid?n on alussa ja niin on aina oleva.
Teid?n loppunne tulee aina uudelleen, teid?n on ikuinen kuolema.
Me vihaamme teit?, teid?n uskoamme!
Poljemme teid?t maahan, murskaamme heikon rotunne!
Niin on aina oleva.
Me poltamme Is?nne kirkot.
Poltamme ne maan tasalle.
H?vit?mme kristityn “vitsauksen” lopullisesti.
Ja katsomme menneeseen, nautimme tuskanne, nautimme kristityn kuoleman,
nautimme liekkien turman, kaikki loppunne kauheudet, kaikki ilomme, uudelleen.
