Sieraimiini tulvii pyh?n veren l?yhk?,
hiekasta kuunharmaasta on tullut
tummempaa
nyt y?ss?...
Mustaa
Syysaamun auringon noustessa j?lleen
kirpe?n pakkasen ratsailla,
hengitykseni huuruaa silmiss?ni...
Tuuli vaikeroi - selk??ni takoo,
hiekka rannalla paljastuu
syv?npunaiseen v?rj?ytyneen?.
Ikuisesti, luulen, monien muistiin
j?? t?m? aamu vainoamaan..
Ruumisr?ykki?t kasvavat kuolleista
ristin ja poikien Is?nmaan...
Ikuisesti, luulen, monien mieliss?
viha sumentaa ajatuksen
mutta Sotamme on viisaudesta
p??t?s veljiemme puolesta.
Taistelkaa puolesta synnyinmaan,
?itienne kodin ja turvan takeeksi.
Pappi, pastori tai piispa mik?lie,
ristiinnaulitkaa omaan kirkkoonsa!
Luovuttamaan ei pid? meid?n,
loppuun asti vie vain yksi tie!
Julistamme sodan vastaan kirkkoa, loppuun asti vie vain yksi tie!
Kun avuton piispantyt?r on ensin
raiskattu,
ja vaikka viimeiset h?p?isiv?tkin
verist? ruumista,
h?nen s?tkiv?n ruumiinsa osia
sy?tet??n...
Is?lleen...
vasta sitten piispa hirtet??n
rakkaaseen pihakoivuunsa...
Tie vie kohti julmuutta,
synk?n muiston ??rell?.
