El?m?ni kev?t kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silm?t sokeina, jalat rakoilla ja
Syd?n hakkaa kahtasataa
Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni j?lki?, nyt on kiire
P?iv? nousee sittenkin...
Nyt tied?n mit? sanoa
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat j?tt?m?ni syv?t arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika
Sulavat tunteet j??tyv?t j?lleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa
VIHAAN SINUA IHMINEN
J?LJITIN SEN, J?LJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN
VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA
VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MIT??N PUUTU N?ILL? MENN??N, EI MIK??N
MUUTU
VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO EN?? VAIHTAA SUUNTAA
Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeist? kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
P?iv? k??ntyy ehtoon puoleen,
Min? k??nnyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja viel?kin paleltaa... mutta ei kauaa
Ei askeltakaan, ei sanoja
En l?yd? en?? tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha
